tiistai 3. syyskuuta 2013

Tuttiritari was here






Päätettiin vierottaa vauva tutista, koska se ei sitä juurikaan syö. Ainoastaan nukahtaessaan. Se on päätös joka on helppo tehdä päiväsaikaan kahden vanhemman taloudessa. Päätöksen pyörtäminen tuntuu maailman parhaalta idealta siinä vaiheessa, kun menossa on yh-ilta, vauvaa itkee pinnasängyssä heti kun lopetat silittelyn, tiskit odottavat keittiössä, ulko-ovi on apposen auki ja oma maha kurnii. Tähän päälle kun vielä pamahtaa lastenhuoneen sulake, niin tuo pieni muovin pala tuntuu maailman parhaimmalta keksinnöltä. Vaan pysyin kovana. 

Vauvahan on vasta 10 kuukautta eikä tutin vierotuksella varsinaisesti vielä olisi kiire. Mulla vaan on tutista aika huonot fibat. Esikoinen söi tuttia reilusti yli kaksivuotiaaksi ja vieroitus oli melkoinen tuskien taival. Kakkonen puolestaan ei syönyt ollenkaan ja hänen kanssaan nukahtamiset ja nukkumiset sujuikin aina helposti. Kuten jo kerroin, kuopus on syönyt tuttia lähinnä nukahtaakseen, olkoonkin etten ole kovin innoissani asiasta ollut. Nyt kun pari viikkoa on ollut yhtä yöhulinaa, eikä poika todellakaan huoli öisin tuttia, ajattelin että on sopiva sauma jättää se vähäkin käyttö pois. Ennenkuin siitä kapineesta tulee tärkeä.

Muuten arki on niin hektistä että sydänkohtaus on välillä lähellä. Yyhoilua on luvassa aika paljon syksyn aikana. Luovia ideoita pää täynnä ja jotain tulevaisuuden suunnitelmiakin. Kun vaan olisi sitä aikaa niiden toteuttamiseen.

Jossain kumman välissä (isojen poikien ollessa isänsä kanssa suunnistusleirillä) sain kaivettua ompelukoneet esille ja hurautin kundeille vuosi sitten aloittamani byysat valmiiksi. Niissä on laskettu haara ja piukat lahkeet. Pitkät resorit lisäävät käyttöikää ja -mukavuutta. Tosin meidän muksuilla on aika tehokas tapa kuluttaa vaatteet puhki ennekuin ne ehtii käydä pieniksi.
Isompi ei enää malliksi suostunut ja tää kakkonenkin vaan hyvin pieneksi hetkeksi.

Ei kommentteja: