maanantai 23. syyskuuta 2013

Olen omena










Taisin ääneenkin harmitella ettei kumpaankaan mummulaan saada kunnon omenasatoa. Murhe oli turha. Hedelmiä piisasi meidän tarpeisiin, kun puita päästiin tyhjäämään. Tänään on siis lohkottu, pilkottu ja keitetty. Ja syöty tietenkin. Vauvakin osaa hakea kiposta itse omenan, jonka johdosta kahden hampaan jyrsimiä omenoita löytyy pitkin lattioita. Mutta koska mikään ei riitä, hän myös usein pyytää omenan sanomalla "mppuh". Pyyntöä tehostetaan osoittamalla ja maiskuttamalla. Täytyy myöntää että myös lattia näyttää siltä, että omenoita on syöty. Tahmaiset jäljet paljastavat, missä kaikkialla on konttailtu. Kaikkialla.

Mutta koska mikään ei riitä, haaveilen kuitenkin omasta puusta. Ei näitä saatujaa mehuksi asti ole kuitenkaan.

Ei kommentteja: