perjantai 20. syyskuuta 2013

Näin kulutan aikaa




maatessani alla tämän taivaan... Joskus olisikin kiva vaan maata ja katsella taivasta. Vaikka sitten sitä, josta pilvet tekevät harmaan. Ongelmani on lähinnä päinvastainen. Jotenkin vaan viikot seuraa toisiaan. Aikamoista haipakkaa aika juoksee juuri nyt. Onkin varsinainen ihme, että sain ommeltua siskonpojalle lattiapeiton. Koska aloitin taas kerran tekemisen aivan viime tipassa, on kankaat lähinnä omista varastoista. Siniraidallinen tarttui mukaan Ikeasta vaatekaapinhakureissulla. Toki mulla on ollut aikaa useampia kuukausia tarttua toimeen, mutta minhinkäs tiikeri raidoistaan pääsisi? Peitto tuli aamulla testattua tositoimissa, on kuopuksen myhnäämisen jäljiltä jo mukavan ryppyinen ja puklutkin kaupan päälle. Tänään viimein tapaan täditettäväni.

Nykyään lahjojen teossa on huokuttelevan helppo käyttää lapsityövoimaa. Paha vaan että meidän skideillä on niin vahvat omat visiot, että ne piutpaut välittää mun visioista. Mun ajatuksissa liinaan olisi painettu syksyn lehdillä kuvioita. No, esikoinen taiteili kirjaimia ja numeroita, keskimmäinen tajunnanvirtaa. Kaikki tämä lähinnä sillä välin kun itse ytitin selostaa mitä voitaisiin tehdä. Oikeasti hyvä vaan että ovat oma-alotteisia ja mielikuvituksellisia. Kangas on pellavaa, joten liina sopii lauteille, pöydälle, kuivaamiseen ym.

Basilika puolestaan oli piristävä yllätys naapurilta, Minnalta Talosta Maalla. En ole kuunaan nähnyt noin isoa basilikapuskaa, tässä siis tavoitetta ensi kesän viljelyihin. Ihanaa vihreyttä keittiöön syksyn tummenevien sävyjen keskellä.

Ei kommentteja: