keskiviikko 14. elokuuta 2013

Nukututtaa




Eilen illalla mun silmiini sattui lattialla lyllertävä, itsensä paksuksi syönyt punkki. Kutina tuntui koko illan, vaikka todennäköisesti ällötys oli majaillut kissan korvakarvoituiksen suojissa (siellä oli tuore pistokohta). Kyseinen kissa ulkoilee lähinnä kuistilla ja rappusilla valvovan silmän alla, mutta pari viikkoa sitten se oli illan karkuteillä. Karvakasa nukkuu valtaosan ajastaan sängyssä. Meidän tai lasten. Todennäköisesti siellä on siis majaillut parin viikon ajan myös tuo inha ötökkä. Mua karmii ajatus että se olisi irroittanut otteensa sängyssä ja kömpinyt sitten jonkun meidän nahkaan kiinni. Yrh. Mä en todellakaan ole ötökkäkammoinen, mutta punkit ällöttää ja pelottaa, lähinnä kantamiensa tautien takia.

Vauva tekee hampaita ja se yhdistettynä punkkiaiheisiin uniin takasi sen, että olen viime yönä nukkunut ensin kolme tuntia, ollut kolme hereillä ja sitten nukkunut pari tuntia. Eikä kenenkään sovi kuvitella että olisin nuo unipätkät nukkunut yhtenäisiä unia. Ehei, niihin sisältyy vauvan useat ruokailut. Mikään muu ei auta kuin tissi, joten minkäs teet. Mä hartaasti toivon että ylähampaiden puhkeaminen toisi edes hetkellisen helpotuksen.


Kaiken kruunaa se tosiasia, että meille on tulossa illalla pieniä poikia juhlimaan keskimmäisen kundin synttäreitä. Ilman vanhempiaan. Eikä helpotusta ole luvassa miehenkään taholta, hän kun kirmaa illan metsässä rastien perässä. 


Huhhahhei! Kaiken väsyn ja hulinan keskellä päätin tarttua erääseen ikuisuusprojektiini, eli tilkkupeittoon, johon on tarkoitus käyttää kaikenlaisia kankaiden loppuja, vanhoja vaatteita ja kirppiskankaita. Olen silloin tällöin leikeillyt tilkkuja ja kiva kasa olikin kertynyt. 50 kappaletta peräti. Paha vaan, että peittoon vaaditaan reilu parisataa palaa. Vissiin pitää turvautua myös kangaskaupan antimiin, jos valmista mielii. Päätin kuitenkin ommella jo jotain yhteen, jotta tuntuu että homma etenee. Saapi nähdä mitä tuleman pitää, mä kun en ole juurikaan harrastanut tikkutöitä, eikä se huolellisuuskaan aina ole hyveeni. Ja sujuisihan se tämä(kin) homma huomattavasti jouhevammin kun olisi se työtila, jossa ompelukoneet ja ompelukset saisivat olla esillä inspiraatiota ja aikaa odottamassa.


Niin ja kamerahan multa unohtui mummulaan...


Ei kommentteja: