keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Ihan pihalla












Voin kertoa, että on sitä joskus tullut oltua virkeämpikin. Vauva opettelee nukahtamaan pinnasänkyyn ja illat koostuu itkusta, hyssyttelystä ja vähän vielä itkusta. Sitten sitä onkin jo ihan valmis itsekin, mutta jostain syystä nukkumaan pääsen silti lähempänä yhtätoista. Sitä vaan vaatii sen hetkisen oman itsensä kanssa hektisen päivän päätteksi. Yöllä beibi siirtyy kainaloon nukkumaan ja aamuyöstä alkaa tankkaus. 
Onko ne sitten ne kuuluisat hormoonit vai mikä, mutta en mä päivisin ole kovinkaan väsynyt. Joskaan en kovin toimeliaskaan.

Elämä näin kesällä on ulkopainotteista. Suunnittelen aina keväällä kaikennäköistä siivous ja sisustusjuttua. Kesä vaan on niin kovin lyhyt eikä aurinkoisina päivinä raaski olla sisällä kaappeja nuohoomassa. Tänä kesänä siirrän kaikki suuret suunnitelmani syksyyn ja keskityn lyhyet vapaahetkeni pihaan. Tai sitten pihalla kirjan kanssa oloon.

Myönnän ihailevani palkintopihoja viivoittimella mittattuine linjoineen ja harkittuine yksityiskohtineen. Kuitenkin unelmieni piha on sokkeloinen satupuutarha. Semmoinen vähän villiintynyt, johon voi piiloutua vaikka nokosille. Olisi ihanaa kun sinne mahtuisi paljon kukkia, kynttilöitä ja riippukeinuja ja kaikkea. Meidän pientä pihaa ei satupuutarhaksi voi kutsua, eikä sinne paljon mitään mahdu. Mutta se on niinkuin asukkaansa, kaukana palkintopihoista ja vähän rempallaan. Humalat rehottaa kuistin nurkassa ja rikkaruohot kukkapenkissä, annan kaikkien kukkien kukkia vaan.

Maitotonkka on mun aarre. Sain sen viikonloppuna . Se on mun rakkaiden, jo vuosia sitten edesmenneiden isovanhempieni navetasta. 

Nyt pitäisi suunnata kohti palstaa, siellä meinaa rikkaruohot vallata kaiken tilan.

Ei kommentteja: