lauantai 18. toukokuuta 2013





Talvi oli pitkä ja kylmä, niinkuin talven kuuluukin olla. Sitä ihanammalta tuntuu kevät ja lämpö. Enkä voisi olla iloisempi pukemisrumban loppumisesta. Tämä viikko on kulunut aamusta iltaan ulkona. Talven kalpeus on haihtunut niin luonnosta kuin omalta iholtakin, joskin tontun punainen saattaa kuvata eräänkin hipiän väriä. Joka vuosi tuntuu ettei näistä ekoista auringoista saa hukata hetkeäkään. Ei väliä vaikka sisällä suoritetaan vaan välttämättömimmät kotityöt, sadepäivänä ehtii siivota. 

Viime kesänä meidän pihalla näytti tältä, joten nyt pihan laittoon on extra-draivi. Nyt uskaltaa panostaakin pihaan, kun tietää ettei sitä todennäköisesti kaiveta auki muutamaan vuosikymmeneen. Itse olen ahertanut kukkapenkin parissa ja rahallisesti panostanut jo peräti karviaispuskan verran. Puutarha-harrastusta haittaa hivenen vauva, joka vielä viime viikolla nukkui kahdet useamman tunnin unet ulkona vaunuissa. Tämä viikko on menty parilla vajaan puolen tunnin unilla per päivä.
Tikkaat syntyi kotikotona kaadetusta koivusta. Ikean sinkkiset aterinpurkit on kirppislöytö parin vuoden takaa. Piikkilanka löytyi lähimetsästä ja kristallit anoppilan kellarista.

Palstallakin kävin jo vähän maanparannushommissa. Paha vaan että unohdin kumisaappaat kotiin. Ja pistolapion. Palstalle päästyäni alkoi sataa. Maa oli uskomattoman savista ja kovaa. Siellä mä hakkasin voimieni takaa muovisella tasoitusharavalla sandaalit jalassa vesisateessa, enkä tiennyt pitäsikö itkeä vai nauraa. Päätin sitten kuitenkin nauraa, koska sade oli lämmintä ja luonto tuoksui. Tänään menen töihin, mutta huomenna menen kylvöpuuhiin. Satoi tai paistoi. (varustaudun vaan hieman käytännöllisemmin)

Tästä täytyy tehdä mahtava kesä!

Ei kommentteja: