tiistai 18. joulukuuta 2012

(Mua ärsyttää aika paljon, että unohdin rajata tän kuvan ja jälkeenpäin en ole muistanut/ehtinyt. Joka ikinen kerta se osuu silmään. Argh!)


Kun on jo hyvän tovin saanut pyhittää illat itselleen, on vaikeaa luopua jo saavutetusta edusta. Miten muutama tunti voikin tuntua näin merkittäviltä. En juurikaan tohdi valittaa, koska vauva on mahdottoman hyvä nukkumaan. Päivisin. Se nukkuu käytännössä kaiken päivää ja herää sitten illalla (yleensä juuri isompien iltasadun aikaan) ja aloittaa rutinan. Ei se juurikaan itke, mutta kihnaisi sylissä tai söisi maitoövereitä. Yleensä olen itsekin niin väsynyt illalla, että simahdan samaan aikaan vauvan kanssa.
Joulun alla olisi kaikkea tekemistä ja siksi menetetyt tunnit harmittaa. Koitan suhtautua valoisin mielin tähän hetkeen, koska puolen vuoden kuluttua tiedän haikalevani näitä vauva aikoja ;)

Olen kuitenkin koittanut saada paketteihin jotain itsetehtyä tänäkin vuonna. Luultavasti jopa helpompi vaihtoehto, kuin kaupoissa ravaaminen tämän possen kanssa.
Hyviä ratkaisuja tarjoaa paksut puikot ja paksu lanka sekä kaikenlainen näpertely, johon lapset voi osallistua. Toki sekin helpottaa, että isot pojat ulkoilee omalla pihalla kaksin, jos tarve vaatii. Enkä mä pahemmin ole stressannut koko joulun kanssa. Teen mitä ehdin ja loput saa keksiaineksia purkissa :)

Ei kommentteja: