keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Pipoja ja vähän pöllöjä




Olen tykästynyt vauvojen pipoissa perinteiseen pipomalliin, jollaisia omassa päässäni pidettiin silloin kasarin kulta-aikaan. Pojat ovat pitäneet paljon minun keltaruskeaa kasariversiota, tipu-pipoa. Se on vaan harmittavasti venähtänyt ja sopii edelleen neljävuotiaan kuuppaan. 

Sain tädiltäni vanhoja käsityölehtiä ja niistä löytyi juuri kyseisen pipon ohje. Ohje vaan oli niin monimutkainen, että pipo jäi tekemättä. Nyt törmäsin Burdassa täsmälleen samanlaiseen ohjeeseen, joka oli kirjoitettu niin, että minäkin ymmärsin. Ja eikun tekemään. Langan kaivoin käsityökorin pohjalta ja mitään mallineuleitahan en harrasta. Lopputuloksena oli vauvan pipo kolmevuotiaalle. Onneksi lankaa oli vielä pieni kerän jämä, joten uutta puikoille. Lopputulos toivottavasti vauvan päähän sopiva, ainakin nukelle mahtui. Helppoahan näiden neulominen oli, en tiedä mikä siinä vanhassa ohjeessa tökki. Mieli tekisi tehtailla näitä vielä muutama lisää, lankakauppa huutaa mun nimeä.
Lankojen päätteleminen ei ole lempihommaani, kuten kuvasta näkee. Eikä pikkupipassa ole solmimisnauhojakaan vielä. 

Pojat ovat mummulassa ja vapaa-päivän kunniaksi iski inspiraatio ommella pöllö vauvalle. Pinkkiharmaa trikoo on peräisin vanhoista legginsseistä ja loput ylijäämätilkkuja. Eli kierrätyspöllö. Siipien sisällä on sellofaania ja kropassa kulkunen. Innoissani unohdin, että tarkoitus oli ommella vinokaitaleesta pieni ripustuslenkki yläreunaan, niin että pöllön olisi saanut myös rattaisiin. Nooh, tekevälle sattuu.

Ei kommentteja: