perjantai 19. lokakuuta 2012

Nappiharakan onnenpäivä






Mä olen hulluna nappeihin. Pienenä mummulassa leikin aina napeilla ja kun isovanhemmista aika jätti halusin muistoksi mummun nappilaatikon sisältöineen. Tämä oli perukirjoituksissa aiheuttanut jonkin verran huvittuneisuutta. Mummulan napit on tunnearvoltaan suuria, joten niitä säilytän visusti omassa peltipurkissaan ja käytän vain erikoistapauksissa. 
Napit maksaa uutena tosi paljon ja siksi haalin niitä kirppareilta. Pitkiin aikoihin ei ole tarvinnut yhteenkään projektiin ostaa uusia ja tämän päivän kirpparikierroksen jälkeen tuskin tarviikaan. Joku oli pakannut sekalaisia nappeja pakastuspusseihin hintaan 0,20 euroa. Ostin kaikki kolme pussia. Seuraavaksi pitää haalia lisää Riihimäen lasipurkkeja, että saan nappini värijärjestykseen. Ai että ilahduttaa tälläinen.

Samasta pöydästä mukaan tarttui kasa vetskareita hintaan 1,50€. Näihin pätee hinnan kanssa sama kuin nappeihin. En jaksanut laskea, mutta näppituntumalla 20-30 vetoketjua, joista suurin osa metallisia, pitkiä ja lyhyitä, avoketjuja ja tavallisia ja kaikkea siltä väliltä. Jos ja kun yksikin päätyy johonkin tuotteeseen, koko kasa on tiennannut hintansa. Tosin useinhan siinä käy niin, että just tarvittavan mittaista ja väristä ei tietenkään löydy omista varastoista. Mut siks just on hyvä kartuttaa varastoa. 

Nää on sit just niitä, mitä mun perikunta heittää roskikseen tai myy kirpparilla aikanaan. Vähän veikkaan että sekä napit että vetskarit oli nytkin jonkun mummon peruja.

Ei kommentteja: