tiistai 24. heinäkuuta 2012

luovuuden kukka






Kevään jälkeen ensin tuli tyhjyys. Mitään luovaa ei huvittanut tehdä. Tai huvitti, mutta ideoita ei ollut. Sitten tulikin se vaihe kun inspiraatioita alkoi tulla vähän yhden sun toisen projektin kanssa. Nyt on vähän joka nurkassa jotain kesken, mutta valmista ei tule aiempaa enempää. Kun niitä ideoita ja suunnitelmia on liikaa, niin menen lukkoon ja en saa tartuttua oikein mihinkään. Teen vähän kaikkea ja pähkään ja pähkään. Kadehdin niitä ihmisiä, jotka tekevät projektin loppuun ja sitten vasta aloittavat uuden.

Tällä hetkellä pisimmällä on kulahtaneen rahin entisöinti. Rahi on lapsuuden kodistani, kulkenut mukana ja nähnyt paljon. Pitkään pähkäilen raaskinko sille mitään tehdä, mutta kun toi punamusta ei enää istu sisustukseen. Päädyin sen suhteen valkoiseen, kuten nykyään aika monessa asiassa.
Ispiraatio kirjailuun tuli isosiskon tekemistä tyynynpäällisistä. Sain ne ylioppilaslahjaksi ja ne on aivan ihanat. Kirjonta vaan ei ota sujuakseen pikkusiskolta yhtä kauniisti kuin isommalta (haloo, se neuloi ekan palmikkoneuleen itselleen viisivuotiaana, minä parikymppisenä). Jälki on karmaisevaa, mutta ehkä harjoittelu tekee mestarin. Purkuhommia edessä siis.


Tän lisäksi olisi sisustushommia, pari pipoa, muutamat tilatut housut, omia ompeluhommia, kerrossängyn maalaamista, valokuvien albumiin laittoa jiiänee. Ei lopu hommat kesken...

2 kommenttia:

Minna kirjoitti...

Älyttömän hieno tuo rahi!
Wellcome to the club, mullakin on AINA kaikki kesken ja monta tekeillä. :)

Tykkäisin kovasti osata kirjoa minäkin. Muistan joskus kun tein reppua itselleni ja halusin kirjoa siihen kansiläppään kauniita kuvioita (en muista mitä). Ihan järkyttäviä niistä tuli ja hylkäsin koko repun. :D

Ei toi sun norsu näytä kamalalta ollenkaan!

Margit kirjoitti...

Kiitos.

Mulla on joku tädin vanha kirjontaopus, josta koitin opetella pistoja.
Siinä on niin ihania malleja, mutta pikkasen pitää reenailla, ennenkuin niihin päästään :) Mun kärsivällisyydellä tuskin koskaan...