keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Ikuisuushaave






Yksi suurimmista haaveistani on omistaa joskus vanha talo. Talo, joka on nähnyt elämää ja jonka seinät huokuvat tarinoita menneestä. 
Tiedän ettei haave ole kovin järkevä. Helpompaa ja halvempaakin varmasti olisi rakentaa uusi talo. Mutta jostain syystä en pidä uusista taloista. En kiiltävistä pinnoista ja pelkistetystä muotokielestä. Haluan moniruutuiset vääristävät ikkunat ja perinteisen leivinuunin. Energiatehokkuuden sijaan valitsisin falskaavat ikkunat ja hengittävät seinät. 
Kaipaan vanhojen omenapuiden katveeseen riippumattoon nauttimaan huolettomista kesäpäivistä (jotka vanhan talon jatkuvien kunnostustöiden myötä olisivat vähemmän huolettomia)


Tiedostan, ettei vanhan talon hankinta välttämättä ole meille ikinä ajankohtaista, mutta onneksi unelmia saa ja pitää olla. Ehkä se joskus toteutuu, ehkä ei. Viikonloppuna hiiviskelimme katsomaan erästä hylättyä taloa. Voi miten kauniin kodin tästä saisikaan.


Nyt keskityn nauttimaan siitä, että meidän pihan kuopat alkavat viimein täyttyä ja elokuuksi on lupailtu kesää.

2 kommenttia:

Milla kirjoitti...

Voi,mullakin sama unelma edelleen ja vahvana. Ehkä jonain päivänä..

Margit kirjoitti...

Mä niin nään itseni taiteilijähörhönä asumassa tuolla. Olis ulkorakennuksessa työhuone ja pihalla lampaita ja kanoja. Siellä vaan taiteilisin menemään.

Ehkä tosiaan jonain päivänä :)