torstai 27. lokakuuta 2011

Sanoja





Tartuin Talo maalla blogissa sana-haasteeseen joku sata vuotta sitten. 
Idena oli, että haastaja antaa 5 satunnaista sanaa, joista pitää kirjoittaa. Tälläiset sanat sain ja kauan kesti niihin jotain ajatusta saada aikaan.


1. Puuro
Lapsena meillä oli aina puuroa aamupalaksi, ei puhettakaan muroista tai jogurteista. Muistan inhonneeni kaurapuuroa jossain vaiheessa. Nyt toistan kuin kaikuna oman äitini perusteluita siitä, miksi meilläkin syödään joka ikinen aamu puuroa. Kaurapuuroa, koska se on äidin suosikki nykyään.
Minun puurooni tulee voisilmä ja hilloa tai ruokosokeria.


2. Jäähyväiset
Välttämätön paha. Kukapa niistä nauttisi, mutta luopuminen on aika olennainen osa tätä elämää. Ilman jättämiäni hyvästejä tuskin olisin mitä nyt olen.
Olen erittäin huono luopumaan ja kiinnyn myös paikkoihin ja materiaan. 

3. Metsä

Muutimme maalle ollessani 2,5-vuotias. Kävimme siskon ja koirien kanssa metsässä vähintään viikonloppuisin, tämän lisäksi leikin paljon lähimetsässä. Usein koiran kanssa kaksin.
Olin jotain kymmenen, kun astuin ampiaispesään ja sain suurhyökkäyksen niskaani. Tämän jälkeen aloin pelätä metsässä joka ikistä surinaa. Tämä haittasi harrastusta aika paljon ja vähitellen metsälenkit jäi aika vähiin. Kun ampiaistraumat sain selätettyä, vastassa olikin hirvikärpäset, joita jostain syystä kammoan, vaikka mitään muita öttiäisiä en.
Esikoisen syntyessä asuimme ydinkeskustassa. Tunsin huonoa omaatuntoa siitä, että tarjoamme hänelle niin erilaisen elinympäristön, kuin mitä itsellläni oli.
Kun poika oli 1,5-vuotias muutimme "maalle", missä metsä alkaa talon kulman takaa. (hauskaa sinänsä, että samoilla hoodeilla on Minnan kaupunkikoti ja mun maalla ;))
Olen tietoisesti selättänyt hirvikärpäs- ja ampiaiskammoni, jotta en siirrä turhia pelkoja poikiini. Käymme usein metsässä juoksemassa ja ihmettelemässä. Pojat ovat myös innokkaita sienestäjiä ja marjastajia. Haluan opettaa heille luonnon kunnioitusta ja että puhdas luonto ei ole itsestäänselvyys.
Rakastan metsän harmoniaa ja hiljaisuutta. Metsässä voi unohtaa kaikki arkiset murheet tai ainakin niihin saa perspektiiviä. Luonto tarjoaa parhaat taide-elämykset ja sen tuoksu on huumaava. Tänä vuonna olen innostunut ihan uudella tavalla metsän antimista ja aioin ensi syksyksi hankkia tuplasti isomman pakastimen.
Rakastan nykyisen kotimme sijaintia korkean kallion päällä. Maisemat etenkin talviseen metsään auringon noutessa pakkasella on aivan henkeäsalpaavan huikeat ja on mahtavaa päästä sinne kotipihalta.


4. Kynttilä
Olen ehdottomasti kynttiläihminen! Syksyssä parasta on pimeys ja kylmyys, joille kynttilän valo ja lämpö tuo kontrastia. Nykyään harmittaa, kun ei tavallisena arki-iltana juuri ehdi ja jaksa kynttilöitä poltella.
Mutta onneksi pimeimmät ajat ovat vielä edessä
Olen ehdottomasti aidon tulen kannattaja, mutta viime vuonna ostin muutaman ladattavan ledkynttilän lastenhuoneeseen ja lähellä seinää oleviin kynttilälampetteihin. Eihän ne silti mitenkään vastaa elävää tulta.


5. Yö
Yö on mielessäni säilyttänyt mystisyytensä vielä aikuisenakin. On helppo uskoa, että öisin tapahtuu asioita ja liikkuu olioita, joita ei päivisin näe. Aina kun herään yöllä, käyn ikkunasta katsomassa näenkö mitään.  
Pelkään vieläkin vähän pimeää, enkä mielelläni liiku öisin yksin missään, vaikka haluaisinkin. 
Pakkasyössä on taikaa, kesäyössä nostalgiaa. Pohjoisessa, missä hiljaisuus on kuin vaippa ja taivas paljastaa tähtikaikkeutensa, tuntee itsensä todella pieneksi. 
Jos jaksaisin, valvoisin useammin öisin. Kerran kesässä on pakko viettää yötön yö hyvässä seurassa ja yöuintihan on aivan luksusta.

Ei kommentteja: