lauantai 20. elokuuta 2011

löytölaukku





Joskus aikanaan ostin kirppareilta kaiken mikä oli edes vähän sinnepäin. Varsinkin töissä villiinnyin aluksi ja kaapit täyttyi vaatteista, joita en koskaan käyttänyt. 


Nykyisin pidän itselläni tiukkaa linjaa. Vaikka joku maksaa vaan euron, harkitsen silti tarvitsenko sitä todella. (Tai oikeastaan tulenko käyttämään sitä, koska varmasti tulisin useamman hetken toimeen ilman yhden yhtä hankintaa.)


Toisinaan tulee niitä rakkautta ensisilmäyksellä vaatteita, jotka on ihan pakkopakko saada. 
Osa näistä löydöistä on oikeita rakkausvaatteita, kuten nyt vaikka... ööö, no tosi monet. 
Mutta ihan kaikki näistä ei muotoudukaan lempivaatteiksi, joitain ei tule käytettyä ollenkaan. Mystistä, koska oikeasti harkitsen sitä ostopäätöstä.
Muutama yksilö lepää kaapissa käyttämättömänä, koska en vaan raaski luopuakaan. 


Sen sijaan useat lempivaatteeni ovat hiipineet elämääni salavihkaa. Olen roudannut ne esimerkiksi turvaan ullakolta,  tai pelastanut siskon tai äidin kirppiskuormasta. Niissä ei ole ollut mitään vikaa, joskaan ne eivät ole herättäneet oikein muitakaan tunteita.

Seuraavaksi olenkin huomannut kyseisen asian olevan luottolistallani. 


Tälläinen hiljainen soluttautuja on myös tämä kesän kirppislöytö. Ruskea laukku, jonka eurolla korjasin mukaani. (Epäilemättä siinä oli sitä jotain, koska yllämainitsemani periaatepäätös tietääkseni pitää edelleen.)
Nyt mä olen ihan lovena siihen!



Ei kommentteja: