keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Tunnustus



Nanni. D oli muistanut minua tällä tunnustuksella.
Kiitos ja olen kovin otettu.

Blogillani ei toistaiseksi ole kovin montaa lukijaa, mutta on mahtavaa tietää, että  edes ne muutamat tykkää lukea näitä sekavia sepustuksia. Ei se määrä, vaan laatu ;)
Ei sillä, en panisi pahakseni, vaikka useammatkin löytäisivät tiensä tänne Viimaan ja viihtyisivät.

Seitsemän faktaa pitäisi sitten heittää kehiin:

  • En pidä mielellään tavallisia sukkia. Talvet menen villasukilla ja sitten siirryn paljaisiin jalkoihin. Ainoastaan urheillessa ja converseissa pidän sukkia. Silloin niiden on oltava samaa paria. Kulutan aikaani tutkimalla resorista ja muista yksityiskohdista, että sukat varmasti ovat pari.
  • Unohdan tapaamisia, hukkaan jatkuvasti tavaroitani tai unohdan niitä milloin mihinkin. Mutta pienissä ja merkityksettömissä asioissa muistini on pettämätön. Muistan esimerkiksi kaikkien vaatteideni ostopaikat ja -hetket. Myös nimi- ja kasvomuisti pelaa erittäin hyvin.
  • Olen kuluttanut aivan kamalasti aikaa etsiessäni oikeaa alaa. Olen opiskellut koko aikuisikäni, enkä vieläkään ole valmis. Saati varma oikeasta alasta. En tiedä onko vaatetusala oikea valinta minulle, joka vihaa nykypäivän kerskakulutustottumuksia, eikä itse osta juurikaan vaatteita uusina.
  • Pelkään vähän vieraita lapsia. En osaa olla niiden seurassa. Olen myös tavattoman huono arvioimaan, mitä minkäkin ikäiset lapset tekee ja osaa. Olen mm. vienyt yksivuotiaalle kindermunan tuliaisiksi :D (tästä on tosin aikaa jo yli kymmenen vuotta) Kummasti omat lapset on opettaneet, niiden mukana aukenee koko ajan suurempi maailma.
  • Olen kova myöhästymään koulusta ja töihinkin tulee aina kiire. Mutta busseihin ja juniin osaan suunnata etuajassa.
  • Olen hetken lapsi. Innostun uusista ideoista ja toteutan niitä jonkin aikaa hullulla vimmalla, ja sitten kyllästyn nopeasti. Tämän vuoksi kaapeissani lojuu aivan tolkuttomasti keskeneräisiä töitä. tai sitten toteutan niitä suoristaen mutkia, jolloin lopputulos on huono. Koitan päästä tästä tavasta ja kasvattaa pitkäjänteisyyttä.
  • Jäin äippälomalle vajaa kaksiviikkoa ennen laskettua aikaa ympäristön painostuksen vuoksi. Alkoivat vihjailla koulussa, etteivät halua kätilöidä. Epäilin etten viihdy kotona ja että palaan opiskelujen pariin heti kun mahdollista. Tilanteet muuttuivat ja jäinkin kotiin koko sallituksi ajaksi ja nyt olisin kotona paljon pidempäänkin.
Tällä kertaa en jaa tätä eteenpäin, koska kaikki ne, kenelle tämän olisin antanut, ovat sen jo vastaanottaneet.

Sain muuten viime vuoden puolella Heidiltä tunnustuksen, mutta en ehtinyt silloin tehdä siitä postausta ;) Julkinen kiitos siitäkin tässä samalla.




Ei kommentteja: