lauantai 12. helmikuuta 2011

Aamuhetki







Meidän perheen pojat lähti aamuksi mökille pilkille.


Mun oli tarkoitus duunailla sillä aikaa malliston kaavoitusta. Mutta auringossa kimaltelevan keväthangen kutsu oli kovin voimakas ja päätin ensin heittää hiihtolenkin. Ihan pienen vaan ja sitten hommiin.


Hiihtäminen on mahtavaa. Paha vaan, että mä en osaa lopettaa ajoissa. Hiihdän ja hiihdän, enkä ollenkaan muista, että takaisinkin olisi jaksettava sivakoida.
Jostain syystä se paluumatka on muutenkin aina rankempi kuin menomatka. Niin tänäänkin. Sukset alkoi lipsua, mono hiertää ja lihaksia kolottaa. 


Teinkin tosiaan ihan kunnon lenkin ja nyt en taida jaksaa enää kaavoittaa.


Metsässä on kyllä niin käsittämätön tunnelma. Miten sitä joskus vihasikin hiihtoa? Vaikka mä kyllä muistelen, että tykkäsin hiihtämisestä lapsenakin, sitä vaan piti muun porukan mukana dissata.


Loistavaa kun on kunnon talvi!!


Meidän katolla on huikeat jääpuikot. Ne näyttää niin komeilta, että harmittaa tiputtaa, mutta ottaan kalahtaessa harmittanee vielä enemmän. Varsinkin jos osuu muksuun.

Ei kommentteja: