sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Armoton kevätaurinko on täällä taas



En ole oikein koskaan ymmärtänyt syysmasennusta.


Syksyllä on sallittua käpertyä pesäänsä viltin kanssa ja sulkea ulkomaailma pois. Kynttilän valossa kukaan ei huomaa pölyisiä hyllyjä eikä omitusia tavarakasoja huoneen nurkissa.
Saa olla vähän väsynyt ja epäenerginen. "Se on kato tää syksy ja pimeys, kyllä se siitä!"
Joulukuu on ihan parhautta. Valoisaa on kymmenestä kolmeen ja sekin sellaista lempeää valoisaa hämärää.


Syksyssä ei ole mitään masentavaa.


Mutta kevät! Voi masennus! 
Tammikuu menee vielä joulun ja vuodenvaihteen flowssa, mutta sitten on aika kohdata todellisuus. 
Sitä havahtuu taas kerran, että karkkilakko kesti kaksi päivää ja kesäkuntoon-kampanja kutistui kahteen kuntosalikäyntiin kuun alussa. 


Sitten vielä se Aurinko! Armoton kevätaurinko, joka herättää paatuneimmankin ihmisen karuun todellisuuteen.
Ikkunalasit on reilu metrin korkeudelle asti täynnä klähmäisiä käsien, nenien, kielien ja huulten jälkiä.
Voisi kuvitella että aurinko ei näin tahmaisen lasin läpi pääse edes paistamaan, mutta väärässä on hän, ken niin luulee. 
Kaiken paljastavat auringonsäteet lävistävät likaisimmankin ikkunan ja löytävät jokaikisen epäkohdan viattoman ihmisen kodista.
Pöly leijailee ilmassa seinämänä, jota voisi leikata veitsellä. Lattian kissankarva- ja pölykerrokseen voi piirtää sormella. Huolimatta siitä, että samainen lattia on tunti sitten imuroitu ja luututtu.
Jokapuolella on röykkiöittäin tavaroita, joita ei voi piilottaa edes kaappeihin odottamaan lajittelua, koska kaapitkin on täynnä röykkiöitä.
Siivoamiseen ei ole aikaa, koska keväälle on taas kerran kasaantunut sen miljoonaa hommaa.


Ulkoilukelihän toki on mitä mainioin ja siitä muistuttaa vähintään jokatoinen facebook-status. 
Valitettavasti kevätflunssa on hiipinyt epäjärjestyksen vanavedessä ovesta sisään, eikä kaaosta pääse pakenemaan edes pihalle.
Tästä kaupanpäälle saa huonon omantunnon aivastelun kipeyttämiä hartioita painamaan. "Kyllähän noin hienolla ilmalla täytyy ulkoilla!


Hitto että mä kärsin näistä ekoista aurinkokeleistä. Täällä landella mä siivoan viikossa yhtä paljon kuin edellisessä kämpässä kuukaudessa. Silti täällä tuntuu paljon pölyisemmältä kuin siellä ikinä.
Kun asui kuusikerroksisen talon kolmannessa kerroksessa ja kadun toisella puolella oli samanlainen kompleksi, ei aurinko ikinä paistanut suoraan ikkunasta sisään.
Likaisen harmaa muovimatto antoi anteeksi, vaikka ei joka viikko imuroinutkaan. 


Kyllä mä oikeasti nautin keväästä. Tää alku vaan on aina kamala shokki, joka lamaannuttaa mun toimintakyvyn ihan täysin. 

1 kommentti:

Nanni D. kirjoitti...

Kevät <3 Mä herään taas henkiin kun aurinko alkaa paistaa ja linnut laulaa, nam!

Blogissani on sinulle jotain, käy kurkkaamassa ;)