keskiviikko 6. elokuuta 2014

Palloja, palloja ja palloja






Nosh-Organicsin Pre-autumn-mallistosta löytyi ihania pastellinsävyjä. Jäin viikonlopuksi yksin kotiin töiden takia. Sain kerrankin levittäytyä pitkin olohuoneen lattiaa ja istua saumurin ääressä myöhään yöhön. Mitäpä sitä äiti vapaa aikanaan muutakaan tekisi. Mintunvihreä jersey ja ihana pastellisävyinen pallokangas taipuivat niin kahden nuorimmaisen housuiksi, äidin leggareiksi ja vielä lippapipoksi. Esikoinen (viikon päästä eskarilainen) sanoi sen olevan liian tyttömäistä. Se siitä sukupuolineutraalista kasvatuksesta.

Kaappiin jäi vielä pala mintunvihreää lintukangasta ja loppuviikosta lähtee tilaukseen uutuuskankaita vino pino. Minä <3 Nosh! Nosh-vaatteet ja neulokset suunnitellaan Suomessa ja valmistetaan luomu-puuvillasta Portugalissa suomalaisen perheyrityksen tehtaalla. Kannattaa tutustua yritykseen ja eilen julkaistuihin uuden malliston neuloksiin. Lopullinen mallisto julkaistaan perjantaina ja allekirjoittaneen lompakko huutaa apua.

Hassua miten kuusi vuotta sitten halusin pukea esikoiseni kirkkaisiin väreihin ja retrokuoseihin. Suorastaan kauhistelin kaikkea pastellisävyistä. Ysäriviboja, yäk. Nyt huomaan taipuvani hyvin usein sinne pastellin suuntaan kuopuksen kanssa. Niin se mieli muuttuu ja muoti kiertää.

tiistai 5. elokuuta 2014

Superhelle





Superhellettä odotellessa ja sitä vähän vähemmän superia superhellettä pidellessä, ompelin ystävälleni mekon. Kangas on ostettu reilu kymmenen vuotta sitten ja siitä asti se on mun varastossa odotellut tilaisuuttaan. Mekko on tehty kaiken koulussa opitun vastaisesti ilman kaavoja, ilman sovituksia ja ilman itse otettuja mittoja. Vähän jännittää miten se sopii omistajalleen. Toivottavasti sopii ja helmat pääsevät heilumaan tuulessa vielä tämän kesän aikana.

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Hullun hulinoita




Jopas viime päivityksestä on vierähtänyt tovi. Heinäkuun helteiden kunniaksi päätin palata takaisin tämänkin sorvin ääreen. 

Taas kerran kesä tuli, mutta onneksi se ei aivan vielä ole mennyt. Kesän teemana on ollut vahvasti miljoona rautaa tulessa. Kaksi työpaikkaa saman kadun vastakkaisilla puolilla on aiheuttanut välillä jakomielitautisia fiiliksiä, kodin ja työelämän yhdistäminen vielä enemmän. Kotivuoroja on vaihdettu lennossa bussipysäkillä ja rannalla kesken uimakoulun. Mutta kyllä tämä hulluus silti kannattaa, mieli on virkeä.


Käsityörintamalla jatkuu sama teema. Taitaa olla kolme mattoa kesken, muutamat housut, yksi mekko ja pipo poikineen. Päässä toteutusta odottavia juttuja vielä paljon enemmän.


Pikatuunaukset on siitä niin ihania, kun valmista saa nopeasti. Kuvan neuletakki on euron kirppislöytö, tavattoman tylsä, mutta samalla tavattoman käytännöllinen. Pidin sitä kyllä sellaisenaankin paljon, mutta siitä tuli aina vähän latistava tunnelma. Se oli vähän niinkuin näkymättömyysviitta, pue tämä ja sulaudut harmaahiirenä seiniin. Kolmiofiksaationi ja jämäpala nahkaa yhdistyivät ja kappas, neuletakkikkin heräsi eloon. Silti se sopii edelleen lähes asuun kuin asuun. 

perjantai 18. huhtikuuta 2014

pipotehdas










Viime aikoina olen tehtaillut pipoja. Olen pistänyt ompelupajani sauhuamaan, jotta kaikki halukkaat ovat saaneet omansa. Siinä trikoota saumurille syöttäessä ja kankaanpainovärien huuruissa sählätessä on tullut vahva tunne siitä, että olen juuri siinä paikassa, tekemässä juuri sitä mitä haluan. Nyt pitäsi vaan keksiä hyvä tuotenimi. Elantoa tästä tuskin koskaan kummoista saa, mutta ompahan ainakin mielekästä harrastustoimintaa.

Niiden lisäksi olen tehnyt muutamia legginssejä taannoisesta mallistostani tutulla roiskekuviolla, sekä kokeillut uuttakin kuosia. Näiden tekeminen se vasta on kunnon väriterapiaa. Ja kun sen tekee ulkona tulee vähemmän sotkua ja tarjoaa naapureillekin päivän huvit.

torstai 17. huhtikuuta 2014

Jäniksen selässä




Aika tuntuu kulkevan jäniksen selässä. Asia, jonka mainitsen varmasti joka toisessa postauksessa. 

Huhtikuu on hulahtanut yli puolenvälin ja samaa tahtia olen heittänyt romukoppaan aiemmin tehtyjä päätöksiä. Nimittäin taimien piti mahtua yhdelle lipastolle olohuoneen ikkunan eteen. Vaan kun antaa pirulle pikkusormen, niin kaikkihan sen tietää mitä sitten käy. Nyt on haettu kellarista lisäpöytää ja vallattu tietenkin myös lasten työpöytä. Eikä sekään meinaisi riittää. Mutta on se kaiken sen arvoista. Huhtikuun aurinko nopeuttaa kyllä kasvua ihan silmissä. Aika monet taimet on pitänyt jo koulia isompiin astioihin. Parvekekurkku jopa kukkii. Sormet syyhyää jo päästä palstalle. Salaatit ym. jokapäiväiseen käyttöön tulevat laitan tänä vuonna isäni rakentamiin kasvulaatikoihin omalle pihalle. Totesin viime vuonna, että tuo kahden kilometrin matka on sellainen, ettei sieltä nopsasti tule lähdettyä hakemaan mitään päivällispöytään ja haluan kesällä ruokani tuoreena. Perunat, pavut, kurpitsat, porkkanat ja sipulit vallatkoon palstan kokonaan.

Sen sijaan yhdestä päätöksestä olen pitänyt kiinni. Ihanat pastellikeltaiset kirpparilta löytyneet matonkuteet odottavat edelleen vuoroaan. Syksystä kesken on valkoinen pitsimatto ja ennen sen valmistumista en saa tarttua uuteen työhön. Olin jo pitkään haaveillut tuon keltaisesta virkatusta matosta, joten olihan taas kirpparilöytöjen iloa ja aatelia. Nyt tarvitaan enää se unelmieni valkoinen lautalattia maton alle...

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Odotuksen arvoista.





Viimeiset viisi vuotta olen etsinyt isoa laukkua. Laukkua johon mahtuu kaikki tarvittava läppäriä myöden. Erityisesti opiskeluaikoina tarvetta tälläiselle olisi ollut.  Kirppis-shoppailija joutuu joskus odottamaan, ja hoitui ne koulumatkat onneksi miljoonan nyssäkän ja pussukankin kanssa.  Erityisesti etsinnän alla on ollut nahkainen tilaihme ja hyvänä kakkosena gobeliini-kankainen. Tällä kertaa sitkeä odotus palkittiin tuplaten. 

Ensin törmäsin nahkaiseen versioon. Hintaa neljä euroa ja kunto vähän niin ja näin. Kävelin ohi ja jo kassalla tulin katumapäälle. Laukussa on simppelit yksityiskohdat ja polttomerkitty aiemman omistajan nimikirjaimet. Onneksi kukaan muu ei ehtinyt napata tätä. Vetoketju pitää vaihtaa ja pinta puhdistaa ja rasvata, mutta taatusti neljän euron arvoinen. Tuleva lempparilaukku.

Ja koska kohtalo oli päättänyt olla suopea, ei mennyt aikaakaan kun samalla kirpparilla törmäsin kukkalaukkuun. Vähän gobeliinityyliseen ihanuuteen. Hintaa oli kaksi euroa ja en voisi olla tyytyväisempi. Miinusta keinonahkaisista yksityiskohdista ja hihnoista. Sain meinaan pitkän hihnan jo poikki. 

Seuraavaksi pitää siis alkaa metsästää nahkahihnaa...

torstai 20. helmikuuta 2014

Pöllöparvi









Pöllöparvi lennähti pipoihin ja suuntaavat kohta maailmalle.

Pitkästä aikaa tuntui hyvältä kaivella kankaita, suunnitella ja leikellä ja tietenkin puuhastella kangasvärien kanssa. Paha taipumukseni on ryhtyä toimeen inspiraation iskiessä ja siinä tohinassa usein unohtuu jotain olennaista. Saatan löytää itseni maalisuti kädessä ja parhaat farkut jalassa. Tällä kertaa sotkin yhden lempihupparini yltympäriinsä valkoiseen kangasväriin. En edes ymmärrä, miten onnistuin aikaansaamaan niin totaalisen sotkun. Opikseni tuskin tälläkään kertaa otin. 

No, pääasia että sain tartuttua toimeen ja kipinä alkoi kyteä. Ehkä innostun tuhoamaan kangasvarantojani enemmänkin (syytä ainakin olisi). Kevättä ilmassa selvästi.